Viime vuonna poikkesimme päiväkahvilla Seefeldissä ja jäi sellainen olo, että Itävaltaan pitää palata ajan kanssa. Musiikki, alpit, ihmisten ystävällisyys, aurinko, vaellus...ja ninpä kun aloimme reittiämme suunnitella, Itävalta oli vahvassa osassa. Edes sateen uhka ei estänyt meitä tulemasta tänne.
Kun eilen lähdimme Füssenistä, sade piiskasi auton ikkunoita. Automme oli onneksi tallissa, joten oli helppo lähteä, mutta kun olimme ajaneet Garmisch-Partenkircheniä kohti ymmärsimme, että suunnittelemamme pysähdys tutussa Garmischin italialaisessa ravintelissa oli jätettävä väliin kaatosateen vuoksi. Matkan jatkuessa kohti Seefeldiä veden tulo jatkui ja pikkuhiljaa alkoi pelottaa. Miksikö? No kun vesi nousi tielle. Pellot ympärillämme olivat veden peitossa ja seuraavan mutkan takana poliisiauton valot vilkkuivat ja meidän ajokaista siirrettiin puoliksi vastaantulevien kaistalle. Meidän kaista ui vedessä. Kun ajoimme seuraavaan tunneliin ja siellä katosta suihkusi vettä kuin parhaassa kylpylässä, minulla alkoi usko loppua matkan tekoon. Kuskini hermot onneksi pitivät ja hän luottavaisena ajoi lammikosta seuraavaan, tunnelisuihkusta toiseen. Minä laitoin silmät kiinni ja pelkäsin.
Pikkuhiljaa aloimme nousta ylöspäin ja kohti Seefeldiä ja Itävaltaa. Rajamuodollisuudet menivät huomaamattomasti. Sade jatkui samaan tahtiin, mitä ylemmäs nousimme, lämpötila laski: kesäloma ja auton mittari näytti +10. Uhuuu.
Perillä meitä odotti ihana alppihotelli kaikilla herkuilla. Majottauduimme. Kumisaappaat esiin, vaatetus asianmukaiseksi. Talsimme Seefeldin keskustan ristiin rastiin ja totesimme että kyllähän vuoden takainen aurinko ja helle luovat upeat puitteet, mutta sateen ja kylmän emme anna pilata lomaamme.
Murkinaa vatsaan ja tutustumaan alppihotellin spahan. Uhuu...eilen ja tänään lilluttuamme altaissa olo on rentoutunut. Kun ulkona on asteita +10 ja olet poreissa kuohuvaa lasissa hotellin katolla, joka puolella alpit luovat tunnelmaa - ja sadekin älysi tauota juuri silloin, kun me valtasimme kattoterassin. Minulle tuli sellainen olo, että olemmeko ansainneet tämän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti