Bayreuth oli meidän reissusuunnitelmissa "yhden yön pysähdys": katkaisisi pitkän ajon Itävallasta kohti seuraavaa etappiamme. Kaupunki on meille tuttu ja siten ajattelimme, että selvitämme kaiken haluamamme yhdessä iltapäivässä.
Bayreuth on Richard Wagnerin oopperakaupunki. Hän eli viimeiset vuotensa ennen kuolemaansa täällä. Vuosittain järjestetään Bayreuthin musiikkijuhlat heinäkuun lopusta elokuun loppuun (pahus, myöhästyimme vähän...). Tämä ovat yksi maailman vanhimmista musiikkitapahtumista. Ei siis ihme, että täällä törmää Wagneriin joka paikassa.
Meidän suunnitelmamme kahviloista Wagner-leivoksineen, mukulakivikatuja pitkin vaeltelu katusoittajia kuunnellen yms menivät uusiksi, kun minun vatsani sanoi yhteistyösopimuksensa irti. Kahvilaan ehdittiin, leivokset tilattiin, upea kattovalaisin kuvattiin, matkakumppanini ehti nauttia hätäisesti kermaleivoksensa - ja sitten riensimmekin hotelliin.
Nyt on sanottava, että olipa omalla tavallaan onnellinen juttu, että majapaikkamme on yksi matkamme parhaista eli siis myös kylpyhuone. Kun vietin siellä suuren osan ajastamme - oli ilo tutkailla laatoitusten kuvioita ja värivalikoimia. Toinen meistä sitten sai nauttia romanttisesta isosta, upottavasta parivuoteesta ihan kaikessa rauhassa romaaninsa kanssa.
Alkuyön tunteina meitä molempia alkoi ahdistaa, että miten selviäisimme seuraavan päivän ajokilometreistä, jos mikään ei edelleenkään pysy sisälläni. Aikatauluja ei pystyisi enää muuttamaan ilman isohkoja kuluja. Vakuutin kalpeana hoitajaksi muuttuneelle kumppanilleni, että kyllä tämä tästä. Pieni ahistus alkoi kuitenkin rassata minuakin. Yhdessä rupesimme tuumimaan, että mitäs meidän matkalääkelaukusta löytyisikään. Minut hyvin tuntevat tietävät, että jonkinmoinen lääkepatteristo kulkee mukanamme. Ehkä sille on joskus naurettukin. Tiesin siis, että autossa olisi varalääkepussukka, jossa olisi vatsaa rauhoittavia pillereitä, jotka kuskini oli edellisenä vuonna ostanut Italiasta apteekista vastaavanlaiseen vaivaansa. Niitä oli jäänyt tähteeksi ja olin heittänyt ne varuuksi mukaan. No tämähän saattaisi parantaa koko tilanteen.
Enää oli yksi pieni mutta. Lääkkeet olivat autossa, auto lukitussa autotallissa, kello oli 00.12. Minä makasin kylppärin lattialla, hoitajani veti vaatetta niskaan ja eikun respaan. Yöporttieri oli nukkumassa, mutta löytyihän sieltä herätyskello - ja auttajani pääsi autolle, josta sitten soitti minulle, että missä ihmeessä lääkepussi oli - eihän se nyt niin helppoa ole löytää juuri tiettyä Marimekon pussia, vaikka ohjeet olivat varmasti tosi selkeät! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kukkapussi löytyi, lääke tuotiin minulle vesilasin kanssa...hetki meni ennenkuin italian kielinen käyttöohje aukesi pelastajalleni. Kaksi tabua kurkusta alas - ja aamuyön tunteina jo heräsin elolle ja pääsin siirtymään puhtaisiin lakanoihin ihanan höyhenpeiton alle. Edes vierestä kuulunut kuorsaus ei häirinnyt. Uni maistui aamuun asti.
Mikä lie pöpö minut lannisti. Yhtään tallennetta tuskan tunneista ei onneksi ole, mutta Bayreuthista on kuitenkin muutama kuva, piristäköön ne tätä surullista, mutta onnellisen lopun tarinaa. Onnellinen, koska automatka tänään sujui hyvin - ja olemme onnellisina viikonlopun vietossa Noitien kaupungissa. Siitä sitten lisää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti