Itävalta. Se oli meidän tämän vuoden kohde numero yksi. Olemme viettäneet täällä viikon, tänään vielä viimeinen iltamme. Saavuimme eilen Bad Ischliin sateen saattamina. Lähtiessämme Zell am Seeltä tihkutti sadetta ja mitä lähemmäs kohdettamme saavuimme, sitä tiheämmäksi sade muuttui.
Kaikessa aistii syksyn. Kaikki on niin vuodesta kiinni. Viime vuonna olimme kolmisen viikkoa myöhemmin liikkeellä ja sää oli kesäinen tällä korkeudella. No - olimme varautuneet myös tähän vaihtoehtoon; sateeseen ja koleaan. Kun toisella alkoi mieliala laskea, toisella riitti nostetta. Niin eilenkin tänne saavuttuamme.
Millä saa helposti mielialan nousemaan? Hyvä ruoka, parempi mieli - ja kun siihen vielä lisätään karahvi viiniä kyytipojaksi, niin masentuneemmankin miespuolisen matkakumppanin suupielet saa nousemaan ylöspäin. Saatikka sitten leivoskahvit upeasssa Konditorei Zaunerissa. Koko paikan ulkonäkö, leivokset...täällä voisimme kahvitella päivittäin.
Tänään päätimme ajella pienen lenkin läheisissä meille tutuissa kohteissa. St.Gilgen on kuin suoraan satukirjasta. Fussl, myös romanttinen pieni paikka. Molemmat oli ollut vaikea ohittaa tämän vuoden reittisuunnitelmassa, mutta niin vain poikkesimme tutuissa paikoissa - tihkusateen hätistäessä meidät liikenteeseen. Jossain välissä saimme nauttia auringon paisteesta.
Kun kerran olemme Bad-alkuisessa paikassa, niin mitäpä majapaikastamme ei löytyisi, jos ei kylpylän tapainen. Nautimme altaissa uimisesta, niin sisällä kuin ulkona. Välillä lämmittelemään/testaamaan erilaisia saunoja. Niiiin - ja kun saunaan ei voi mennä lasit päässä, niin me kaksi puolisokeaa sitten saimme pientä äksöniä aikaiseksi.
Ensinnäkin olimme valinneet ajankohdan hyvin kylpemiseen eli saimme olla kaksin koko osastolla. Ei se suuren suuri ollut, kun tämä on perhehotelli. No altaita kuitenkin sisällä ja ulkona ja saunoja muutama. Ensimmäinen sauna tuntui vähän viileältä, niinpä minä ajattelin, kun seinässä näkyi katkaisin, että sieltä varmaan tulee vettä kiukaalle/höyryhanat aukenevat....Ihan niin ei käynyt. Painoin hätäkatkaisinta - ja pian emme olleetkaan enää kaksi saunassa, vaan hotellin henkilökunta ryntäsi paikalle: oliko ongelmia. No tuo matkakumppanini/tulkkini selitti, että ongelma oli vain hänen hätäinen suomalainen vaimo....tekee ensin ja vasta sitten tutkii....Olisin voinut vajota maan alle, mutta ystävälliset itävaltalaiset vain toivottelivat hyviä kylpyhetkiä - ja me siirryimme seuraavaan saunaan, jossa oli ihan lämmintä. Missään saunassa ei muuten ollut löylynheitto mahdollisuutta. Että sellainen kylpyläkokemus - ikimuistoinen.
Yksi asia pitää vielä ottaa esille. Kirjojen kierrätys. Olemme Suomessa usein pulassa, mihin laitamme kirjat, jotka eivät mahdu kirjahyllyymme (mikä ei ole ihan pienimmästä päästä). Divarithan eivät tahdo huolia kirjoja edes maksutta. Tuntuu syntiselle laittaa niitä roskiin. Vaan täällä kierrellessämme, olemme nähneet useamman tavan kierrättää kirjoja. Täällä Bad Ischlissä yksi mainioimmista. Englantilainen puhelinkoppi, jolla tuskin enää virkaa, on saanut hyvän tehtävän. Koppi täynnä kirjoja, ovessa teksti, että vie pois jos miellyttää ja tuo tilalle, jos itseltäsi löytyy tarpeettomia kirjoja. Me kaivataan tällaista Kouvolaan...vink, vink.
Tänään aiomme vielä syödä hyvin. Pieni tutina, että olemme löytäneet Itävallan viimeiselle illalle mukavan kodikkaan tavernan hyvällä ruokalistalla. Ajoissa nukkumaan - ja aamulla kohti Saksaa. Voinee sanoa, että kotimatka alkaa häämöttää. Hyvällä mielellä, uimisen ja saunomisen jälkeen. Hälyn laskeuduttua. Ehkä kehtaan näyttää naamani vielä aamupalalla huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti