Ystävät - elämä

Joskus on matkaa tehtävä ilman ystäviä. Kaksin. Silti ystävät ovat mielessä monta kertaa reissun aikana. Sydämessä, Sielussa. Halu jakaa asioita tuntuu välilllä tosi isolta asialta, siltä että sielu ja sydän räjähtää. Vaikka jaat tämän kaiken sen kaikkein rakkaimman kanssa - haluaisit myös jakaa nämä hetket niiden muutaman rakkaimman ystävän kanssa. Siksi toivonkin, että olet siellä takapenkillä mukana jokaisessa jännittävässä mutkassa - ja myös siellä rennossa ilmapiirissä levähdyspaikassa, jossa ei tarvitse pelätä mitään - vaan voi vain hengittää ja nauttia.

Mistä aloittaisin? Hyvä ruoka, parempi mieli. Niin totta. Hetki sitten tämä tuli taas todistettua. Ei tällä reissulla kovin montaa huonoa hetkeä ole ollut, mutta kyllä hyvä ruoka&upea palvelu tekevät hetkistä ikimuistoisia/unohtamattomia. Olemme nyt Etelä-Saksassa, Bad Tölzissä - alppimaisemat vetelevät viimeisiään meidän kohdallamme ja tunnelma on aika herkkä sen takia - illallinen ihan parhaassa italialaisessa ravintolassa, Benvenutissa, sai meidän makuhermot kohdilleen - ja no niiin - mitä sitä selittelemään: täydellistä kaikille aisteille!

Ruoka on meille pyhä asia. Siksikin ei ainuttakaan ruokakuvaa. Kun lämmin ruoka tuodaan eteemme, ei sitä voi jäädä kuvaamaan ja sitten myöhemmin jakamaan - me herkkusuut nautimme kuolaten nuo herkut samantien - ja päivitykset tulevat vasta myöhemmin - ja siis ilman kuvia.

Olemme tällä ikimuistoisella retkellä - taas kerran - saaneet nauttia monen monta upeaa herkkua. Kaikkia ei edes muista. Heikkoja esityksiä on ollut onneksemme vain muutama. Mitä sinulle sanoo lausahdus: Kimmon sitkeä ahven??? Tilattuaan (mun kielitaituri!!!) ahventa...ja kun annos tuotiin - niin Kimmo totesi minulle suomeksi: ei taida tämä ahven elävänä kovasti ole tainnut potkia...ja oikeassahan mieheni siinä vaiheessa oli: härkä on juossut pelloilla - ja jäänyt sitkeäksi ainakin siltä osin, mikä Kimmon lautaselle osui....no sattuuhan näitä - eikä kerrota kenellekään, että annos oli minun kielitaiturini tilaama...onneksi hän myös itse sen nautti...minulta olisi jäänyt nauttimatta sen verran sitkeää se oli...

Ajaessamme Itävallan läpi, mieleemme jäi pari asiaa. Ihan ensimmäisenä. Vaikka Italia on ihan ehdoton, niin haluaisimme tuoda ystävämme kokemaan Itävallan tunnelman. Monikaan ei poikkea ko. maassa...mutta me haluaisimme esitellä iloisen tunnelman, ystävällisen palvelun, ihanat leivokset - Itävalta on vain koettava! Kimmo tykkää myös tankata automme moottoriteiden sivussa pikkukylissä Itävallassa: bensan litrahinta 1,15. Onhan se ihan muuta kuin mitä maksamme ABC:llä Suomessa - tai Euroopan motareilla! Pienen pyrähdyksen tehtyämme nautimme myös ihanista maisemista: alpit. lehmät, (tuoksu ei tule tekstiin), kirkon kellot (kilkatus ei valitettavasti kuulu tänne asti), viheriöt, pienet kylät, ystävälliset ihmiset....tunnelma, jota en pysty tähän taltioimaan.

Jännityksellä odotimme siirtymistä Italiasta Itävaltaan - ja Itävallasta Saksaan. Kimmo oli lukenut etukäteen Der Spiegelistä, että Itävalta on rakentamassa aitaa rajoilleen...Mielessämme oli Ranskan rajoilla nähdyt rynnäkkökiväärimiehet, joten odotukset olivat jännittyneet. Kuinkas kävikään - mitään rajamuodollisuuksia ei näkynyt - emme edes huomanneet rajaa. Ei kannata aina uskoa informaatiota.

Välillä otsikko unohtuu, mutta tänään vien sen loppuun asti. Ystävät. Kiitos jokaikiselle, joka on matkassa mukana. Iso sydän teille, jotka tavalla tai toisella olette meille sen osoittaneet. Tapoja on monia. Ilman teitä elämä olisi tosi yksinäistä - ja turhaa. Älä ikinä menetä elämän haluasi. Aina on joku joka kaipaa Sinua. Oikeasti.

Ainakin minä. Ystäväsi.