Kaikki hyvin

Loppusuora. Matkalla Tukholmasta Helsinkiin Vikingillä. Meille täysin poikkeuksellista. Olemme tottuneet taittamaan niin meno- kuin tulomatkan Finnlinesilla Hki -Travemünde - Hki matkan, niin että tämä tuntuu varsin erilaiselle.

Heti laivan lähdettyä tajusin, että bilevaatteet (joita ei kyllä ole edes matkassa mukana) olisi pitänyt ottaa autosta laivalle mukaan. Lenkkareissa en oikein sopeudu tänne. Sorii liikavarvas - ja maailman parhaat lenkkarit reissussa. Halusimme kuitenkin tällä reissulla tulla Tanskan ja Ruotsin kautta pitkästä aikaa. Serkkuni tapaaminen Mjölbyssä ilahdutti meitä molempia. Huomasimme kuinka ruosteessa ruotsin kielen taidot olivat - pitäiskö tulevalla eläkkeellä sittenkin mennä ruotsin kurssille italian sijaan???

Olemme laittaneet asioita tärkeysjärjestykseen reissun loppusuoralla niin päässämme kuin iltaisin viinilasillisen ääressä kasvotusten. Ranskasta ei kumpikaan halua sanoa oikein juuta tai jaata - mutta kun pääsemme Italiaan  - niin molemmat vain hymyilemme. Alpeista jutellessa kyyneleet kohoavat silmiimme - ja alamme suunnitella seuraavaa reissua. Eteläinen Saksa ja muutamat Saksan pohjoisemmat kaupungit - huokaus: jospa tekisimme seuraavan reissun ajamalla kohteesta kohteeseen periaatteella suosikistamme suosikkiimme.

Olisiko se tylsää meistä - enpä usko, koska monessa paikassa emme ole käyneet vuosiin - ja silloinkin vain yhden yön pysähydyksellä. Tällaiset asiat hautuvat päässämme. Olemme myös miettineet, olisiko jo aika siirtyä seuramatkoihin: astua koneeseen ja lentää kohteeseen sen kummemmin omaa vaivaa näkemättä. Olisko se meidän juttu? Vuosia tulee mittariin joka vuosi - mikä on se meidän juttu ensi tai seuraavana vuonna - aika näyttää.

Finnlines ilahdutti meitä menomatkalla suunnattomasti, tulomatkalla sen teki Viking Line. Ihan huippupalvelu joka ikisessa paikassa tänään. En tiedä missä koulutuksessa Vikingin porukka on käynyt, mutta tämä on ollut häkellyttävää! Kaikki on pelannut - henkilökunta pistää itsensä peliin täysillä. Tästä pitää ottaa oppia omassa elämässä. Eikä osuuskaupallekaan olisi pahitteeksi päivittää palvelun tasoaan. Ensimmäisenä mukana oppilaana...

Olemme niin onnellisia monista viesteistä ja yhteydenotoista, joita olemme saaneet niin julkisesti kuin yksityisesti matkan varrella. Kiitos-kiitos-kiitos teistä jokaikiselle. Olette tärkeitä meille. Itse kiitän julkisesti kuskiani - joka on suoriutunut tehtävästään kiitettävästi. Ehkä ei ihan aina ole noudattanut ohjeitani, toiveitani (nopeus...), mutta turvallisesti on saattanut meidät kohteesta kohteeseen. Seuraavat kiitokset esitän tulkilleni, joka ei ole myynyt minua huomaamattani, olen saanut syötävää ruokaa maissa, joiden ruokalistoista en ole saanut mitään tolkkua. Eli olen ravittu - ehkä liiankin paksusti. Matka on edennyt leppoisasti kuskin vierellä. Kilpailen päivittäin navigaattorin kanssa, mutta haastetta arkeeni kaipaankin. Olemme vielä kumpikin matkassa mukana, niin navi kuin minä.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisempänä. Tämä on taas kerran ollut upea reissu. Olemme saaneet ajattelimisen aihetta. Mikä on tärkeää elämässä, parisuhteessa, arjessa, juhlassa. Luottamus. Käsikädessä kulkeminen. Asioiden jakaminen keskenään. Hyvässä ja pahassa. Tästä on hyvä jatkaa edelleen. Toivon luottamusta yhteisiin hetkiin meille - ja teille. Yhdessä pärjäämme jos vain on tahtoa - ja miksei olisi?!!