Selli numero 204

Apua, tämä on eristysselli kellarikerroksessa. Rautaovi, ikkuna, jossa kalterit sellin yläreunassa, vessassa ei ovea, suihku sentään löytyy. Ahdas, pieni koppi. En ole koskaan suunnitellut joutuvani vankilaan, mutta kyllä tämä karistaa kaikki rikolliset ajatuksetkin päästä - ei tällaisessa paikassa haluaisi aikaansa viettää.

Olemme siis edenneet matkallamme kolmanteen iltaan - ja tänään kallistamme päämme Hoornissa, Hollannissa -  ja siis sellissä. Emme ajaneet ylinopeutta, emmekä joutuneet muutenkaan rikollisille teille vaan maksamme tästä lystistä hotellimajoituksen verran - eli yövymme Hotelli Oostereilandissa, joka on ollut ennen vankila ja nyt tämä  hoitaa hotellin virkaa museokorttelissa. Ympäristö on mitä kaunein ja viihtyisin: jostain syystä vankilat usein sijoitetaan parhaille paikoille (vrt. Kakola Turussa).

Hoorn sijaitsee 35km Amsterdamista pohjoiseen ja tämä on 70 000asukkaan kaupunki. Saavuimme tänään tänne Saksasta E22:ta pitkin. Maasta toiseen siirtymistä ei huomaa, jos ei ole tarkkana. Auf wiedersehen Deutschland.

 Hollanti: hyvässä kunnossa olevat tiet, siistit pientareet, ystävälliset&rennot paikalliset, pyöräilijät! Niin: toinen toistaan ihanampia polkupyöriä - ja jokapuolella pyöräparkkeja. Jos otamme vähän takapakkia tämän vuoden reissustamme, niin lähdimme perjantai-iltana Turusta kohti Tukholmaa uudella Grace-laivalla. Uusi on aina uusi, mutta hämmästyttä herätti, että hyteissä on kokolattiamatot - näin allerginen matkaaja miettii, miltä ko. tilat näyttävät muutaman vuoden kuluttua. Henkilökunnalle kyllä pisteitä ystävällisestä palvelusta - sen mitä niitä palveluja käytimme. Panostimme nimittäin nukkumiseen ja voimien keräämiseen seuraavaan päivään.

Lauantai oli sitten ajopäivä: Ruotsi ja Tanska meni vanhalla rutiinilla. Saksaan saavuimme 16.30 ja kun siitä vielä jatkoimme Hampurin eteläpuolelle Rotenburg an Wümmeen - niin ajoaikaa kertyi vajaa 14tuntia. Väsyneinä, mutta onnellisina. Yövyimme siistissä perhehotellissa ja heräsimme virkeinä aamupalalle, jossa joku mummo pysäytti meidät tuohtuneena ja kyseli "nukuitteko yöllä"?? No mummo ei ollut nukkunut, kun musiikki oli häirinnyt ja mummeli oli soittanut poliisit paikalle. Me emme tienneet episodista mitään vaan nukuimme tiedottomina ja onnellisina.

Matkamme on siis alkanut hyvin. Ensi yön vietämme ainakin turvassa sellissämme - ja huomenna aamupalan (vettä ja leipää???) jälkeen reissumme jatkuu kohti Belgiaa...