Fécamp

Belgia ei ollut ihan meidän juttu. Ei se Brügge huono ollut, mutta jotenkin. Kun jätimme aurinkoisen aamun taakse Brüggessä ja  toiveikkaina lähdimme ajelemaan kohti Ranskan rajaa, niin kuinkas kävikään. Lämpötila laski monta astetta, pilvet kerääntyivät taivaalle - ja Ranska levittäytyi meille synkkänä. Tiemaksujen muodossa maa muistutti myös negatiivisen puolensa.

Jo kotona Kimmon kanssa oli tässä kohtaa "väännetty reittisuunnitelmaa" - ja mies oli vienyt voiton pohjoisen Ranskan kierroksessa. Minä en niin välitä Atlantin aalloista, mutta "aina ei voi voittaa". No - mitä pidemmälle etenimme ja Atlanti lähestyi, pilvet lisääntyivät, salamat iskivät, ukkonen jyrisi - Kimmokaan ei ollut ihan varma kohteen mielekkyydestä.


Fécamp ei sitten ollut oikeastaan lainkaan sitä mitä odotimme. Netti ei aina kerro koko totuutta. Vaikka Luoja armahti ja sade loppui kuin leikaten tänne saapuessamme - niin näkymät masensivat meidät.

Mitä me täältä tulimme etsimään? Majapaikkamme muistutti enemmän amerikkalaista motellia, kuin ranskalaista hotellia. Mutta mitenkäs se menee:  kun kaikki näyttää tosi surkealle, niin suunta on vain ylöspåin...ja Kimmon kamera löysi mielestäni oivia kohteita - ja eihän tämä nyt niin surkealta näytä, vaikka luulen ettemme enää palaakaan näihin maisemiin.

Kuvat puhukoon puolestaan. Minä vaikenen ja lähden keräämään voimia huomiseen. Suuntaamme "uusille urille" kohti Pariisia ja siitä etelään: Auxerreen. Valinta taitaa olla minun, joten sitten en voi syyttää kuin itseäni, jos kohde ei miellytä. Juhannus lähestyy - ja siellä Suomessa helle - saa nähdä millaisessa säässä ja ympäristössä me jussia vietämme. Ajatukset ovat kuitenkin osittain siellä Suomessa.