Cinque Terre

Vietimme eilisen Cinque Terressa. Jo nimi on jotenkin niin kaunis - ja sitä kauneutta lähdimme sieltä hakemaan. CQ muodostuu viiden kylän ryppäästä Italiassa Liqurian rannikolla. Me majottauduimme Monterossoon, mikä on pohjoisin viidestä kylästä.

Matka sinne edellisestä kohteestamme (Imperia) kulki ensin moottoritietä pitkin seuraten Välimeren rannikkoa. Tie oli mutkainen, kaksikaistainen, 130km/h. Tunneliin ja tunnelista ulos. Matkan teko kävi raskaaksi, kun aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta eli oli tosi kirkasta mutta sitten tunneleissa taas pimeää. Parisataa kilometriä tuota tunneliin, tunnelista ulos menoa - ja sitten viimeiset kolmekymmentä kilometriä taas aivan kamalaa, kapeaa vuoristopolkua. Onneksi Kimmolla on rautaiset hermot - minä olin hermoraunio. Enkä voinut syyttää ketään, kun ihan itse olin tuonne halunnut.

Majatalomme - B&B Il Parco - oli rinteessä ylhäällä kylästä. Emäntä viehättävä, ystävällinen nuori madame. Mutta ne rappuset joita helteessä kapusimme alas rantaan ja taas ylös: jalkaparkamme olivat kovilla. Muutoin vartaloillemme liikunta toki tekee hyvää, varsinkin kun tuo ruokapuoli on tullut hoidettua hyvin.

Tänään nautimme aamupalaa Il Parcon terassilla mainioita näkymiä alas laaksoon ja merelle ihaillen. Yritin tallentaa näkymän ja tunnelman sieluuni&sydämeeni muistellakseni niitä sitten syksyn pimeinä aamuina kaurapuuroa syödessä kotona keittiön pöydän ääressä.

Monterosso ei ehkä ollut kaikkein idyllisin näistä viidestä kylästä, joten ehkäpä vielä jäi vähän hampaankoloon - jonain toisena vuotena voisi kokeilla jotain toista noista viidestä - tosin minun on ensin unohdettava tuo karmea ajomatka kylään. Tänä aamuna nimittäin taitoimme tuon saman vuoristopolun toiseen suuntaan - eikä se ollut yhtään helpompi kuin eilen.