Ranskan Riviera

Lauantaina ajelimme Cassiksesta Rivieran rantatietä kohti Mentonia. Olemme edellisillä kerroilla olleet aina maltamattomia ja suorentaneet matkaa motareilla, mutta nyt meillä oli aikaa. Reitti oli upea, toinen toistaan silmää hiveliämpiä maisemia. Kuski tuskin pääsi niistä nauttimaan, mutta minä senkin edestä.

Saavuttuamme Mentooniin, reilu kymmenen kilometriä Italian rajasta, olimme tyytyväisiä. Auto talliiin - siinä tarvittiin niin respan nuoren minimekkoisen tytön (keskittyiköhän kuski ohjeisiin vain viehkeään neitoseen??) käsieleitä ja vaimon ohjeistuksia...mutta auto saatiin turvalliseen säilöön. Siellä se on nyt levännyt pari päivää. Huoneemme yllätti meidät tällä kertaa positiivisesti: kuudes kerros, pieni parveke - ja näkymät kattojen yli niin että kirkon tornit luovat ihanan tunnelman. Tykkään, niinkuin nykyisin sanotaan.

Sunnuntaina sitten malttamattomina junaan ja kohti Monacoa. Kimmon valinta tuo sunnuntai: kaikki kaupat kiinni (haloo Suomi: Euroopassa - jossa turisteja liikkuu - sunnuntai on LEPOPÄIVÄ)...eli tuli huomattavasti halvemmaksi kuolata vain näyteikkunoiden takaa luksushintaisia tuotteita...junalippu kahdelta Mentonista Monacoon oli 4,40.

Päivä Monacossa. Aurinko paistoi, ei liian kuuma, +26. Vajaan kahden neliökilometrin suuruinen valtio, Vatikaani vielä pienempi. Kaikki tila hyödynnetty. Talot rinteissä ahtaasti kylki kyljessä. Turvallista, poliisi aina kuuttatoista asukasta kohti...ja sen kyllä huomasi. Miliisejä joka kadun  kulmassa.

Raha. Kaksi jakoinen juttu. Lounas oli ihan samanhintainen kuin Ranskan puolella, palvelu ystävällistä...mutta muutoin. En ole ikinä nähnyt sellaista autojen ilotulitusta. Suomessa silmään pistävät Audit, Mersut, Bemarit...huokaus, säälittäviä. Ferrarit, Lamborginit, Maseratit, Porschet, Aston Martinit, Rolls Roycet...kyllä siinä naisen sydän suli....ja kun nämä edellä mainitut autot kaasuttivat kohti jahtisatamaa, jossa luksusjahdit häikäisivät ja niiden rivistö jatkui silmänkantamattomiin - niin mitäpä siihen lisättävää...Onneksi on oma turvallinen kuski, joka hurma aivan muilla avuilla kuin euroilla tai ulkokuorella....

Ei nähty ainuttakaan julkimoa, ei Erjaa, Mikaa, Kimiä...olivat varmaan jahdeillaan toisilla vesillä. Parasta silmänruokaa (yllätys) ovat vanhemmat herrasmiehet - ja naiset. Kalliit Rolexsit ranteissaan, hauraissa käsissään tyylikkäät kävelykepit, upeat lierit suojaavat auringon paahtamia kasvoja...olisiko tämä oikea paikka viettää eläkepäiviä (sitten kun ne lottomiljoonat ovat kilahtaneeet tilille???). Kotiin Mentoniin palasimme bussilla. Kolme euroa kahdelta hengeltä. Matka kesti puolisen tuntia - ja nyt ne maisemat häikäisivät. Pääseekö kotimaassa 1,50 eurolla yhtään mihinkään???

Eilisen häikäistyksen jälkeen olemme viettäneet lepopäivän täällä Mentonissa. Kimmo päässyt nuuhkimaan kirjakauppojen tunnelmaa, minä Cafeterioiden tuoksuista. Kuitenkin tämä Menton on enemmän se meidän juttu. Pikkasen köyhempi, mutta lämpö, vanaha kaupunki, ruoka on hurmannut meidät.

Huomenna heitämme hyvästit Ranskalle ja suuntaamme ilolla Italiaan...on jo niiiin ikävä Italian tunnelmia....