Siedätyshoitoa

Minulla on korkeanpaikan kammo. Silti itse halusin näille alppiteille. Siedätyshoitoa oikein paremman päälle. Jos oli Dolomiittien ylitys hurjaa touhua, ei eilinen ajo Monguelfosta tänne Dorfgasteiniin päästänyt meitä yhtään helpommalla.

Kartalla lyhyen näköinen pyrähdys Italian rajalta tänne Itävaltaan tuntui menevät nopsaan, mutta matkan teko olikin yllättävän hidasta tien kiemuraisuuden takia. Matka oli kyllä kaunis - ja kallis. Reittiä valitessamme emme olleet ymmärtäneet, että se olikin Grossglocknerin alppitie, elämystie, joka maksoi henkilöautolla 34,50! Tuo maksullinen osuus on 48km pitkä ja kohoaa 2571m merenpinnan yläpuolelle.

Maisemat olivat kyllä upeat. Ajo niin vuoren rinnettä ylös - kuin alaspäinkin erityisen haastavaa niin kuskille kuin minulle siinä pelkääjän paikalla. Nyt tuo pelkääjän paikka tuntui hyvin nasevalta nimitykseltä.

Oman kauhunsa matkaan toivat moottoripyöräilijät, jotka halusivat ohi kaikkein ahtaimmissa paikoissa ennen mutkaa - ja nämä mutkat ovat sellaisia, että tie kääntyy 180 astetta takaisin päin. Niin - ja älä unohda, että siinä tien reunalla on se jyrkkä pudotus rotkoon.

Tällä kertaa voiton kaikista hurjapäistä veivät pyöräilijät. Nämä eivät ole sunnuntai-pyöräilijöitä vaan kilpapyörillä henkensä kaupalla suhaavia aivottomia asianharrastajia. Siltä he ainakin vaikuttavat. Ajetaan tosi kovaa alamäissä, pari rinnakkain, ohitetaan autoja (autot kuitenkin jarruttavat kun alamäen jyrkkyys on 12% tai yli), jos horjahtaa reunalla yhtään kovassa vauhdissa - jälki on pahaa...ja pahaa se on jos mutkan takaa tulee vastaan italiaano autollaan kaasupohjassa tai saksalainen moottoripyöräporukka.  No - onneksi me emme nähneet kuin muutaman läheltä piti tilanteen. Siinä helpottaa kun laittaa silmät kiinni - siis minä siinä pelkääjän paikalla. Uskon, että kuskini piti silmät auki ja kädet ratissa entistä lujemmin.

Alppien ylitys siis sai veren virtaamaan suonissa hyvin, jännityksestä saimme tarpeeksi taas pitkäksi aikaa. Oli ilo tulla alas laaksoon ja pikkuruiseen kylään, määränpäähämme Dorfgasteiniin. Vainumme ei ollut pettänyt tälläkään kertaa. Mukava pieni kylä, ihana majatalo, itävaltalaista ruokaa: pakko syödä reissun pakolliset Wienerschnitzelit.

Tänään teimme pienen tutkimusmatkan lähiympäristön kyliin: Bad Gastein ja Hofgastein. Olimmehan arponeet mihin näistä kolmesta majoittuisimme. Päätös oli oikea. Täällä on hyvä viettää Itävallan päivät - ja huomenna lähdemme kotiin, Saksaan.