Saavuimme eilen tänne Orta S. Giulio'on Orta-järvelle. Olemme edellisillä reissuillamme poikenneet pohjois-Italian muilla järvillä. Kaikki on tietysti alkanut Gardasta, kaikille suomalaisille tutusta. Sitä seuraa aika luonnollisesti Lago Maggiore, sitten Como ja nyt kaikille vieraampi Lago Orta. Tämä on paljon pienempi kuin nuo toiset - ja täältä löytyy myös se paljon aidompi Italia. Se Italia mitä me tulimme etsimään.
Saapuminen oli tuskaa. Jo hotellivarauksessa oli varoitus, että itse hotellissa ei ole vastaanottoa - ohjeita miten perille pääsy onnistuu. Minä olisin luovuttanut siinä vaiheessa, kun aina tuli "seinä vastaan", ajokielto...ja tie yksinkertaisesti loppui, Navigaattori näytti, että siitä vaan, mutta kun ei ollut auton mentävää tietä (katu kapeni niin, että auto ei kertakaikkiaan mahtunut). Kuskini kuitenkin soitti respaan ja sieltä avulias tyttö selitti, että auto siihen - ja tulette ensin kävellen...minä jäin sitten keskelle tietä automme kanssa kolmenkymmenen asteen paahteeseen - ja Kimmo lähti (ilman vesipulloa hätäpäissään) etsimään hotelliamme.
Kännyllä sitten sain viestiä, että " momentto - asia edistyy, jos ei nyt juuri niin jossain vaiheessa - niinkuin Italiassa on tapana". Kuuna päivänä en olisi uskonut, että joskus pääsemme perille. Nyt kuitenkin auto on reilun kilometrin päässä parkissa, me täällä piazzan reunalla majottautuneena ja kaikki hyvin.
Entäs sitten itse S. Giulio. Vallan mainio paikka. Piazza, jota ympäröivät vanhat rakennukset, joista yhdessä sijaitsee hotellimme. Sitä ei kyllä hotelliksi tunnistaisi. Sisältä moderni - ehkä meille liiankin - jopa Tampereen Tornihotelli tuntuu laimealta tähän verrattuna. Suihku keskellä huonetta - avonainen lasikoppi, jossa suihkun virkaa toimittaa putki katossa, josta tulee vettä jonossa pisaroina. Pöytä on viiden sentin korkuinen, sänky; sitä en osaa oikein kuvailla..mutta kun katsot ikkunasta ulos kaikki muuttuu: näet piazzan ja vanhan Italian.
Tänään on lauantai. Kävimme iltapäivällä kirkossa, joka sattui vaellusreitillemme. Upeat maalaukset, kaunis musiikki, tunnelma, rauha - kiitokset yläkertaan, että saamme kokea tämän kaiken - ja terveisiä rakkaille sinne pilven reunalle.
Aurinko on lämmittänyt meitä yli oman tarpeen - toivottavasti osa lähettämästämme lämmöstä tulee sinne kotimaahan. Täällä tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Elämä on kuin suoraan elokuvista, dekkareista. Onneksi Suomessa saamme nykyisin nauttia italialaisista tunnelmista. Me olemme nyt keskellä sellaista. Olemme kiitollisia, että saamme kokea tämän. Yhdessä - ja huomenna matka jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti