Matka etenee

Eilen taisimme keskittyä epäolennaiseen - tai sitten kaikkein tärkeimpään: ystäviin, elämään - palataan nyt kuitenkin reissun etenemiseen. Olemme siis Saksassa toista päivää.

Eilen saavuimme Itavallasta Dinkelsbühliin, pieni kaunis kaupunki romanttisen tien (Romantische Strasse) varrella. Talojen ristikkoseinät ja kukat tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Kaksi ekaa kuvaa on siis näistä maisemista

Tänään heräsimme klo 6 kirkon kellojen kuminaan. Majapaikkamme oli kirkon vieressä, joten herätys oli melkoinen - varsinkin kun kello oli tosiaan vasta kuusi...ja niitä lyöntejä riitti ja riitti...kahdensadan jälkeen en enää pysynyt laskuissa mukana. Kilkatus toistui sitten vartin välein aina yhteentoista asti, jolloin starttasimme liikkeelle.

Ajoimme tuota kuuluisaa romanttista tietä Rothenburgiin. Vielä edellistäkin kauniinpi kaupunki. Meille sen verran tuttu edellisiltä reissuilta, että teimme sinne vain välipysähdyksen. Turisteja vallan kauheasti: joka paikkaan sai jonottaa. Pari kuvaa muistoksi sieltä. Ensimmäinen "elävistä patsaista", joihin aina reissuilla törmää. Toisessa kuvassa törmäsimme JOULUUN keskellä hellettä. Auto lastattu täyteen joululahjoja: Käthe Wohlfarth-kaupan mainosauto. Ko. puoti on siis joulukauppa, joka on auki ympäri vuoden. Jokaisen jouluihmisen unelmapaikka.

Helteisessä säässä (Saksan säätiedotus oli luvannut meille sateista matkapäivää, vaan erehtyi. Aurinko paistoi ja lämpötila pysytteli koko päivän 28-31 asteen tietämissä. Onni on auton ilmastointi!) jatkoimme matkaamme ja illan suussa saavutimme määränpäämme, Hildesheimin. Meille ennestään tuntematon paikka.

Ilta meni katuja tallustaessa ja tutustuessa vanhan kaupungin ihmeisiin. Päivän kruunasi illallinen, jonka nautimme - kuinkas muuten - italialaisessa ravintelissa. Aurinko paistoi, piha oli täynnä ruokailijoita. Suruksemme totesimme että ei yhtään tyhjää pöytää ulkona - ei muuta kuin sisälle syömään. Harmitti, kun ilta oli niin lämmin...mutta paikan omistaja, pyysi Kimmon auttamaan ja niin pojat kantoivat sisältä meille pöydän pihalle ja ei muuta kuin ruokalistaa lukemaan. "Kaikki järjestyy italialaisilta!!!" Ruoka oli hyvää - ja oli ihana seurata ympärillä kuhisevaa sukulaisjoukkoa. Kuka oli äiti, kuka anoppi - kuka kenenkin puoliso, tyttöystävä. Meillähän (=minulla) mielikuvitusta riittää. Viimeiset kuvat siis tämän illan satoa. Toinen ruokailustamme, toinen keskusaukiolta.