Ringhotel Jensen. Tervehdys täältä. Tämä on viimeinen etappimme ennen laivaanajoa ja kotimatkan alkua. Kuitenkin tämä oli ensimmäinen yöpyminen, jonka keväällä varasimme, koska halusimme juuri tänne. Tuttu paikka useammalta vuodelta ja hyväksi todettu. Hyvällä paikalla ja kaikin puolin meille sopiva.
Tänään ajelimme moottoritietä A7, Hildesheimista Hannoveriin, sieltä Hampurin kautta tänne Lübeckiin. Kilometreissä helppo juttu, varsinkin kun moottoritiellä saa periaattessa ajaa "tuhatta ja sataa"! Näistä välimatkoista kuskini, Kimmo tykkää, Mutta tänään Saksan moottoriteiden kunnossapito oli meitä vastaan. Aina kun kuski sai polkastua kaasun pohjaan ja säädettyä vakionopeussäätimen "kaakkoon" (pelkääjän mielipide), tuli tietyö-liikennemerkki, joka ilmoitti, että tietyö alkaa kahden kilometrin päästä - ja sitten madeltiin 3km/h. Ne minuutit olivat pitkiä. Matelemalla etenimme. Vuoroin Haloo Helsinki, Abba, Juha Watt Vainio ym siivittivät kulkuamme. Onneksi on musiikki - muutoin olisimme käyneet toistemme kurkkuun kiinni: kumpi valitsi juuri tämän reitin, mikä näytti niin suoralle ja selkeälle? Ihan pikkujuttu: musiikkimakumme on myös niiiin eri planeentoilta, että sekin välillä aiheuttaa vakavaa keskustelua - mutta pysyypä parisuhde tuoreena....
Muutamassa Prismassa oli jo pakko poiketa tuliasia täydentämässä. Iloksemme huomasimme, että hinnat eivät olleet kallistuneet viime vuodesta ja autokin jaksaa vetää ihan mukavasti "lastista huolimatta"!
Perille päästyämme, majottauduttamme, nautimme välipalaa italiailaisessa (anteeksi saksalaiset - se nyt vain menee niin, että italiailainen ruoka ohittaa saksalaisen) ravintolassa. Majapaikkamme arvo vain nousi, kun läheisyyteen oli avattu kolmas italialalainen ravinteli kilpailemaan kahden entisen rinnalle. Huokaus. Näitä Kouvolaan odotellessa.
Oikeastaan odotamme jo huomista - ja hetkiä täällä - Saksaa aidoimmillaan. Ehkä elät ne hetket kanssamme....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti