Italia jäi taakse

Eilen vietimme vielä huikean päivän Italiassa. Veneilimme Sirmiooneen, Gardan eteläpäätyyn. Mukava paikka, aika sellainen turistijuttu, mutta hyvä, että tuli nähtyä. Kukaan ei arvaa, jos sanon, että parasta oli ruoka: söimme merellisen risoton puoleksi - ja se oli tosi maittavaa. Turistikrääsä jäi meidän osalta ostamatta: Kimmo kyllä kuvasi sitä senkin edestä - ja sai jopa kommennon joltakin kauppiaalta: "no paparazzi"!!!!

Illalla parasta (tällä kertaa ei ruoka) vaan soittajapojat! Ihan tuli mieleen kesä 2013 ja yhdet yli-ihanat tupla-viiskymppiset ja siellä soittaneet pojat. Nämä bileet eivät olleet ihan yhtä hyvät, mutta lähelle päästiin. Rento tunnelma, letkeä meininki...kansa viihtyi, niin myös me...Gardasta jäi hyvä fiilis jo ihan tämän illan takia.

Tänään huristimme sitten pois Italiasta: Italia-Itävalta-Saksa-Itävalta-Saksa-Itävalta. Upea reitti halki alppien. Ahmimme muistoja sieluumme ja sydämeemme. Vaihdoimme maata useampaan kertaan - sitä sen kummemmin huomaamatta. Kerran (sydän jätti lyömättä pari kertaa) saksalainen rekka oli lytistää meidät vaihtaessaan kaistaa vain laittamalla vilkun vasempaan ja tulemalla samalla sekunnilla päällemme. Torvi soi, jarrut kirskui ja mun niska nytkähti...olin varma, että nyt se loppu tuli tässä  - mutta "hei täällä ollaan"! Kuten edesmennyt rakas veljeni Eki tapasi sanoa: mikäs pahan tappaisi? Ja taas matka jatkuu...

Auringon paistaessa saavuimme iltapäivällä Fuschl am Seehen. Minulle tuikituntematon paikka, Kimmo on täällä ollut vuonna 1969. Sieltä ne muistot pikkuhiljaa palautuvat mieleen....Mutta hei - tämä on pieni kylä kauniin järven rannalla. Hotellimme ihan rannassa, romanttinen huone...huokaus. Tätä on lomailu. Vietämme täällä pari päivää - ja mitäkö teemme huomenna? Voisimme retkeillä ympäristössä autolla kauniissa maisemissa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että me nautimme Itävallan tunnelmasta tässä pikkuruisessa kylässä - tekemättä juuri mitään. Tarkemmin ajatellen tuntuu äärimmäisen hyvälle ajatukselle!