Miten naiselle voi käydä näin? Juuri kun on saanut uudet kengät ja suunnitellut niillä askeltavan seuraavan päivän, niin herää aamulla sateen ropinaan. Uhuuu - minun huonoa tuuria!
Tavarat autoon ja menoksi. Jätimme Saksan toistaiseksi ja siirryimme Itävaltaan. Huoltamolta Vinjetti tuulilasiin, jotta saimme luvan ajaa Itävallan moottoriteillä. Sade seurasi meitä valtakunnan rajan ylityksestä huolimatta. Seuraavalla huoltamolla kaivoin saappaat esiin: onni on kuivat ja lämpimät jalat. Auringon paistetta odotellessa.Itävallassa majottauduimme Imstiin, vajaan kymmenentuhannen asukkaan kaupunki Tirolissa. Pieni kävelyretki kumisaappaissa sateen ropistessa riitti meille. Karahvilliset viiniä helpotti harmitusta sateesta (ja niistä kengistä, joiden piti olla jalassa eikä auton peräkontissa).
Onneksi on keksitty kirjat ja taito uppoutua tarinoiden vietäväksi. Iltapäivä meni mukavasti lueskellessa ja kasvattaessa nälkää, jonka taltutimme hotellin omassa ravintolassa nauttien itävaltalaisia herkkuja. Ilokseni sade on hellittänyt, vaikka pilvet ovatkin matalalla. Ehkäpä huomenna löydämme taas auringon ja kuivan kelin. Lähdemme etsimään sitä...no siitä sitten tuonnenpana...


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti