Eilen ajelimme Como-järveltä tänne Alassioon, Välimeren rannalle. Tie oli mutkikas ja aiheutti taas minulle vatsan väänteitä. Ylös vuoren rinnettä ja sitten taas toista alas. Koskaan ei tiennyt, millaista vauhtia mutkan takaa Italian poika tuli - ja miten paljon hän suorensi mutkaa. Tulimme kuitenkin turvallisesti perille suoraan paahtavaan auringon paisteeseen.
Majottauduimme hotelliimme ja saimme kartan, jonka avulla ajoimme parkkihalliin. Huoneen hintaan kuului "lähistöllä autopaikka", joka on näissä Italian vanhoissa kaupungeissa tärkeä, että saa auton johonkin, mistä sitä ei hinata pois yöaikaan. No - mielenkiintoinen oli parkkipaikkakin. Ensin ajoimme luolaan, jossa vieri vieressä metalliovisia koppeja ja yksi, numero 108, avautui sitten meidän avaimella. Karu, vankilamainen luola ja sinne sitten omaan koppiin auto. Ainakin sen on turvassa. Sinne jätimme sen odottamaan poislähtöä. Sitten meillä olikin ongelma, miten pääsisimme luolasta pois itse. Kolmannen oven Kimmo sai auki - minulla meinasi jo iskeä ahtaanpaikan kammo. Kaikki pahat uhkakuvat nousivat pintaan....
Pitkä hiekkaranta hallitsee Alassiota. Selkeästi italialaisten perheiden suosima lomakohde. Aurinko on hellinyt meitä niin eilen kuin tänään. Rantaa kävelty päästä päähän, kunnes tänään leikki loppui lyhyeen, minun astuessani rantahiekassa ampiaisen päälle niin, että se jäi kiinni pikkuvarpaaseeni. Auts, että sattui. Italialiset riensivät rannalla apuun, kun tuskissani vääntelehdin. En ehtinyt oikein tajutakaan, kun olin jo rantakopissa: yksi pappa irrotti ampiaisen jättämän piikin varpaastani, putsasi jalan jollain myrkyllä, laittoi salvaa siihen - istutti minut, huuhtoi jalkani ja antoi ohjeet: kengät jalkaan, antihistamiiinia, särkylääkettä ja hotelliin lepäämään. Loistava hoito!
Rantakävely vaihtui lenkkarikävelyksi. Kipu on hävinnyt ja jalka ei edes turvonnut. Minähän olen allerginen ampiaisen pistoille, joten pelästyin kyllä ensin, mitä tuleman pitää, mutta vähällä pääsin. Siinä kävellessä ihailimme italialaisten pyykin kuivatusta, poliisien antamaa lastenhoitoapua keskellä tietä ja montaa muuta asiaa.
Vielä lauantai-illan vietto edessä, huomenna sitten toivomme saavamme auton ulos kammiosta - ja matkamme jatkuu kohti Toscanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti