Voi pojat! Monta kokemusta rikkaampina palaamme kotiin. Sielu ja sydän täynnä muistoja. Emmekä ole vielä ehtineet edes sinne kotiin asti ja nyt jo mielessä on ensi kesä ja uusi reissu. Niinhän se menee, tulevaisuuteen pitään katsoa eikä menneeseen.
Jotain kuitenkin kuluneista kolmesta viikosta. Auto on pelannut hyvin. Kilometrejä on kertynyt vajaa 6000. Olemme olleet terveitä, mitä nyt jalat ovat olleet tiukoilla useaan otteeseen, sillä kävelykilometrejäkin on tullut ihan kiitettävästi. Pitäisiköhän ensi kerralla satsata askelmittariin?
Ruoka on ollut erinomaista. Olemme syöneet yksitoikkoisesti pääasiassa italialaisissa tavernoissa, jokunen kreikkalainen ja välimerellinenkin mahtuu joukkoon, mutta ei esim. yhtä ainoaa saksalaista. Merenelävät ovat olleet minun ykkösmenuuni ja olenkin saanut toinen toistaan mahtavampia annoksia. Pizzaa ja pastaa - varsinkin pasta on ollut herkullista. Pizzasta täytyy sanoa, että muutaman kerran on ollut kotikadun Bellan pizzoja ikävä. Terveisiä vaan tutuille pojille!
Kimmo on sitten maistellut mm. makkaroita, maksaa, karitsaa, vasikan päätä - sitä ei kuulema tee mieli toista kertaa. Muutoin hänkin on ollut tyytyväinen ruokapuoleen. Jokunen ruokapaikka on ollut niin herkullinen, että kyseisiin kyliin voisi palata jo ihan ruoan takia.
Muutama paikka yllätti positiivisesti ja varmaan suurin yllätys on Mondovi. Pieni idyllinen kylä Torinosta 80 kilometriä etelään. Sinne tulemme varmasti palaamaan. Kylän keskusaukiolla on pieni pizzeria, jossa on mahtava kokki. Paikka on hyvin vaatimaton, mutta ruoka oli kotitekoista ja erittäin maukasta. Tuntuu, että koko kylän väki kokoontui sinne syömään sunnuntai-iltana ja tunnelma oli sen mukainen.
Füssen jäi myös pintaraapaisuksi ennakkosuunnitelmista poiketen, koska sää ei suosinut meitä. Siellä jäi monta paikkaa näkemättä - ja siellä saimme myös loistavaa ruokaa rennossa ilmapiirissä. Sinne siis myös palaamme jos ei ensi kesänä, niin joku kerta.
Parisuhde. On aina aika haastavaa reissata autossa (aika pieni tila) kolme viikkoa kaksin. Ajatuksia ei juuri vaihdeta kuin keskenään. Varsinkaan minä - se kielitaidoissa heikoin lenkki, olen kyllä tuon autonkuljettajan armoilla siinä mielessä. Tehtävät on jaettu (vuosien myötä) osaamisten mukaan. Kimmo ajaa, minä olen kartturi - tosin nykyisin minulla on kilpailijana navigaattori, mutta ilokseni täytyy todeta, että minuakin tarvitaan vielä! Minä pakkaan, "syötän ja juotan" kuljettajaa pitkillä matkaosuuksilla, hoidan huoltopuolen, kirjoitan kortit. Kimmo sitten ajamisen lisäksi toimii tulkkina ja on erinomainen suunnistaja kävelyosuuksilla. Minä olisin eksyksissä jatkuvasti. Välillä toki tulee sanomista, mutta olen niin kiltti, että yleensä annan periksi - vai miten päinhän se meni?
Rehellisesti: kyllä tuo mies on juuri se, jonka kanssa haluan näitä reissuja tehdä. Eihän tämä matkanteko voisi tästä enää parantua. Yhdessä mennään.
Reissunne kuullostaa ihanalle. Monet meistä tuollainen on vain kaukainen haave, mutta vilpittömästi olen iloinen siitä, että teillä on mahdollisuus tehdä näitä automatkoja. Ne vaan ovat niin teidän juttu.
VastaaPoistaTurvallista loppumatkaa ja tervetuloa takaisin koto-suomeen!