Kotiinpaluu

Ihmeellistä on ihmisen tie. Kun torstai-aamuna heräsimme Lübeckissä murheellisin mielin: tänään laivaan ja kotiin, otimme itseämme niskasta kiiinni - ja hei: tänään vietämme vielä kivan päivän Saksassa, laivaan ajamme vasta illalla. Sillä mielellä siis liikkeelle.

Hetken haahuiltuamme, ajelimme tuttuun rikkaiden näyttäytymispaikkaan Itämeren rannalle Timmendorfer Strandiin. Olemme täällä käyneet aiemminkin - ohimennen - ja päätimme ottaa ilon irti nytkin pistäytymisestä.



Kun kellot oli vielä ostamatta tältä reissulta, ajattelimme - tai siis minä ajattelin, että ostaahan tuo Kimmo  minulle "rakkauslahjan" reissun lopuksi ja saan uuden kellon keikkumaan ranteeseeni. Näyteikkunaostot ovat ihan omalukunsa tuolla. Kellosepän liikkeisiin pääsee sisään vain soittamalla "ovikelloa" eli ovet ovat lukossa ja ovilla on kellot, joita soittamalla katsotaan kuka pääsee sisään, kuka ei. No - ikkunaostosten perusteella tänä vuonna kallein bongaamamme kello maksoi vaivaiset 45 700:- , joten tuumasin, ettei tartte rimputella kelloa ja vaivata myyjiä - vanha Fossiilini kelpaa kyllä. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla...

Syödä raaskimme kreikkalaisessa tavernassa: ruoka oli aivan samanhintaista kuin muuallakin, eli siinä raharikkaat antavat myöden.

Ajelimme sitten Travemünden vanhaan kaupunkiin, joka on yllättäen tosi mukava paikka viettää aikaa laivalle pääsyä odotellessa. Kaunis satama, laivaliikennettä, pieniä puoteja, tavernoja. Teimmekin viimeisiä ostoksia, söimme italialaista jäätelöä - jota minunkin vatsani sietää ja se on niiin hyvää. Kimmo kuvasi vielä viimeisiä otoksia - ja sitten ei muutakuin satamaan ja "chekiniä" odottamaan.

Kello 20.30 saimme chekattua itsemme sisään ja sitten alkoi odotus. Ensin Finnlady saapui Suomesta satamaan klo 21 - ja luvattu sisään pääsy oli noin kello 23..mutta niinhän siinä kävi, että odottavan aika oli tosi pitkä: pääsimme laivaan ja hyttiimme yhdeksännelle kannelle klo 00.30. Siinä vaiheessa oli suunnaton nälkä - siitä edellisestä ruokailusta oli aikaa - mutta Finnlines yllätti meidät positiivisesti: laivamatkan paras ruoka tarjoiltiin klo 01.30 ja se oli yöllinen makkarakeitto! Että maistui hyvälle.


Nautittuamme ruoan, uni maittoi ja perjantaina heräsimme aamubrunssille. Tuo laivalla olohan on "lepoa ja syömistä". Meille se merkitsee pääasiassa lepoa, koska kolmen viikon herkuttelun jälkeen valitettavasti laivan seisovan pöydän tarjoilut ovat reissun huonointa antia. Toisaalta toki onkin aika laskeutua arkeen ja kevyempään ruokavalioon.

Tänä aamuna ajoimme sitten laivasta ulos suomalaisten ja venäläisten auton hakijoiden joukossa. Meillä ei ollut uutta mersua, mutta olimme silti onnellisia Suomen maaperällä. Kotiin, tavaroiden purkuun ja pyykin pesuun. Sitä riittää. Upea matka takana, monta asiaa sisäistämme varmaan vasta ajan kanssa - ja uusi matka muhii jo takaraivossa: jos ensi matkalla, jos...



Kiitos sinulle, joka olet jaksanut lukea matkakuulumisiamme - ja katsoa kuviamme. Iloksemme olemme huomanneet, että "reissussamme on ollut mukana muitakin kuin Krisse, jolle ISOKIITOS mukana olosta".
Näillä eväillä jaksamme arkea, ainakin seuraavaan reissuun....